Makeaa mainontaa

Nyt on pakko kirjoittaa perjantaipäivän kunniaksi Bilar-karkeista. Myönnän, että maistelin niitä vasta mainonnan uhrina, vaikka tapasin ne ensimmäisen kerran jo kuukausia sitten R-kioskin tiskillä. Useimmat kai ovat törmänneet niihin Ikeassa.

Minä kuitenkin kiinnitin autoihin ensimmäistä kertaa huomiota Ärrällä ja ajattelin, että nämä ovat taas jotain halppiskarkkeja, joita myydään vain tietyissä kaupoissa, kuten Tarjoustalossa, Puuilossa ja muissa “Osta halvalla” -tavarataloissa.

Sitten alkoi autojen näkyvä mainoskampanja sekä teiden varsilla että tv:ssä. Tajusin, että nämä hassunnäköiset karamellit ovat jokin “juttu”. Sain selville, että niitä on myyty jo vuosien ajan Ikeassa, ja kiinnitin huomiota niiden mainoslauseeseen:

“On vain yksi tapa pysäyttää ne.”

Mikä se yksi tapa on? Pitääkö ne ostaa äkkiä pois kaupasta, pussi kerrallaan? Vai tuhota syömällä? Itse kallistun jälkimmäisen vaihtoehdon puolelle.

Mutta onko mainonta onnistunutta silloin, kun

a)      mainoslause herättää lukijassa useita, sinänsä toimivia, mielikuvia tai tulkintoja?

b)      mainoslause herättää lähes kaikissa lukijoissa yhden ja saman tulkinnan?

Olen itse mainosten, kuten muidenkin asioiden suhteen, monien tulkintojen kannalla. Mitä enemmän jokin asia herättää erilaisia tuntoja ja tulkintoja, sen parempi. Oivaltamisen riemu on arjen iloja, ja parhaimmillaan mainonta jättää varaa älynväläyksille tai saa ainakin ihastelemaan tekstinikkarin ajatuksen lentoa. Monitulkintaisuus on riski vain silloin, kun viesti on jyrkän kielteinen, loukkaava tai tahaton.

Bilar-karamellit ovat hölmönnäköisiä, pastellisävyisiä otuksia, joita markkinoidaan häpeämättömästi huumorilla kuin animaatioelokuvan tähtiä.

Nyt haluaisin kuulla, toimiiko tämä mainonta kaikenikäisiin ihmisiin, vai vain johonkin tiettyyn kohderyhmään.

Itse olen yli kolmekymppinen nainen, ja iloitsen yhä siitä vapaudesta, että saan itse päättää karkkipäiväni ja ostaa miten holtittoman suuren irtokarkkipussin tahansa.

Tulkaa ulos kaapista kaikki Bilar-ostajat!