Kolme kertaa läpi hiljaisten siltojen

Yksi kohta kirjasta on pakko nostaa vielä esiin. Elokuvassa tai näytelmässä ei mainita kirjan lopussa olevaa epilogia, vanhan jazz-muusikon haastattelua. Karu, riipaiseva epilogi selventää, mitä Robert teki niiden yli 20 vuoden aikana, jotka hän eli yksin Francescan tapaamisen jälkeen. Epilogi on niin aito ja rouhea, että viimeisillä sivuilla ankarimmankin kyynikon silmänurkat kostuvat.

Kukapa ei haluaisi kuulla, minkälaisen kappaleen tuo vanha jazz-karju sävelsi elämänsä ehtoopuolella, kuultuaan Robertin ja Francescan rakkaudesta.

Pages: 1 2