Kainuulaista talven odotusta

Tänäkin vuonna olen odotellut talvea syyskuun lopusta asti – tai oikeastaan heinäkuusta. Olen kotoisin Kainuusta, ja vaikka Keski-Suomessa on tullut asuttua jo kymmenen vuotta, joihinkin asioihin sopeutuminen on vasta alullaan. Aina kesä tuntuu katoavan heti juhannuksen jälkeen. Öisin on pimeää jo heinäkuussa, ja niin minun vuosikelloni kääntyy ennen aikojaan kohti syksyä.

Aikaisin alkaa myös talvi-ihmisen huolestunut odotus. Mielessä kaihertaa, mahtaako tänä vuonna tulla talvea. Onkohan jouluna lunta? Keski-Suomessa talveen ei ole mitään luottamista. Se tulee ja menee. Marraskuussa maan pitäisi olla kohmeessa, mutta tienpenkat röyhöttävät vihreinä ja uutta silmua pukkaa seinänvierustoilta. Talvi tuntuu vain kopaisevan arasti kynnystä, ja sitten se taas perääntyy kohti kaukaisia vaaroja. Täällä tietenkin puhutaan vuorista.

Kainuussa talvi tulee, on ja pysyy. Joulukuu ja usein marraskuukin ovat oikeita talvikuukausia, tai olivat ainakin ennen ilmastonmuutosta. Samaan aikaan täällä etelässä länttästään vesirapakosta toiseen, ja koko syksy on jatkuvaa hänkkäröintiä kesä- ja talvivaatteiden kanssa. Minä kaivan toiveikkaana toppatakkeja ja -housuja naftaliinista, mutta mittari näyttää sinnikkäästi 10 lämpöastetta.

Oikein sielua vihloo, kun joulukuu kolkuttelee ovella, mutta ulkona on musta maa. Korvissa kilisevät joulurekien kellot ja kodissa tuoksuvat kynttilät, mutta aamusta iltaan minun ja koirien kulku vie halki kuraisten katujen. Pellot ja polut ovat vettyneet soiseksi mössöksi. Ulos lähteminen aamuisin on välillä niin tappista, että hävettää.

Nyt olisi jo aika kärvistellä kylmässä ja vetää villapaitaa niskaan. Joulun alla kuuluu kääriytyä lampaantaljoihin ja juoda kuumia juomia. Silti meidän kotimme patterit on yhä väännetty nollaan, ja pipareita tehdessä saa availla ikkunoita. Kun koko porukka ähöttää sohvalla, päällä on yhä samat kesähepenet kuin elokuussa, ja ainoastaan pentukoira jaksaa pehertää lehtikasansa kimpussa pistäen uutista toisensa perään palasiksi. Pelkästä katsomisesta tulee hiki.

Mutta onneksi toivoa on vaikea heittää, ja viime yönä satoi lunta. Ehkä se tällä kertaa kestää.

Toivon meille kaikille valkeutta, valoa ja tähtikirkkaita öitä, kirkasta ja kuulasta joulun odotusta.